Vaimoni – Tiibetin sherpa

Uudet -jo aikaa voimassa olleet- työaikalait mahdollistavat
muunmuassa etätyönä tehtävät työt.
Joillekin se sopii valllan mainiosta ja työnanajakin kiitttää.

Asemasta ja tehtävistä se paljonkin riippuuu miten sen työntekijä ottaa itse ja tekee, unohtamatta työyhteisöä.

Omalta kohdaltani näen muutoksen siinä, että ennen vaimoni oli töissä vain 8-10 tuntia vrk. Nykyisin hänen pitäessän etäpäivää, työt kestävät usein aamusta myöhään iltaan. Jopa niinkin, että etäpäivä jatkeena oleva viikonloppu lauantai- sekä sunnuntai jatkavat etäpäivää, koska mukana kannettava konttori sekä palavereista vapaa etätyöaika sen mahdollistaa.
* (Toki etätyöpäivinäkin on usein palavereita, jolloin näen vaimoni kuulokkeet päässä suhisevan tietokonettaan intensiivisesti tuijottamassa).

Kaikkia töitä ei kuulemma virkapaikalla ehdi tehdä kun palaverit ja työyhteisön ”ylimääräiset” työt ja ”sosiaaliapu” vievät aikataulut sekaisin.

Olisin sitä mieltä, että etätyöstä pitäisi saada vähintään puolitoista kertainen korvaus normaaliin työpaikalla tapahtuvaan työhön. Etätyö tuo kuitenin työnantajalle selvää säästöä, mm energia- ja puhtaanapitokuluissa. Mutta toki tuo myös työn tehokkuutta.

Eihän se varmaankaan kaikilla toimi, mutta työn tuottavuutta onneksi voidaan mitata, jossa selviää ne henkilöt, joille etätyö käy.

Taas tuli maanantai ja virkapaikalle lähtö. siis ihan normaali maanantaiaamu. Vein vaimokullan työpaikan oven eteen, jossa hän ulkoistui autosta käsilaukun, tietokonerepun, harrasterepun sekä perjantain (etäpäivänä) -matkahuollosta noudetun työmaalle tarkoitetun pahvilaatikon kanssa.
Tarkistus vielä kerran, että työpuhelin, sekä oma puhelin on mukana.

Näin Sherpa – vaimoni astui taakkansa kanssa virkataivaaseen ja minä jatkoin matkaani aamutoimiin onnellisena yrittäjänä,
joka on helppoa virkanaiseen verrattuna.

Juoksee kuin hevonen, kantaa taakkansa kuin sherpa

Published by adminTomppa