Autokauppa

Autokauppa – suurta huijausta vai kulutusjuhlaa?

 

 

 

 

 

 

 

Tätä mietin, kun on kulunut 42 vuotta siitä, kun ostin ensimmäisen autoni eräänä lauantai-yönä Kervisen Ukon kaupasta (Vauxhal Viva OXY-6) – kiitos Kari, tästä se lähti, ylämäki.

 

tä mietin, kun on kulunut 42 vuotta siitä, kun ostin ensimmäisen autoni eräänä

Autoja on ollut tämän 42 vuoden aikana niin uusia kuin käytettyjäkin useita ja kilometrejä on kertynyt

runsaasti – satoja tuhansia.

Useimmiten olen ollut tyytyväinen ostokseeni, joten sitä kauppaa on pidettävä hyvänä kauppana.
Joskus olen kyllä joutunut pettymäänkin niin saamani välirahaan tai koko kaaran suhteen.
Tuolloin kauppa ei ole ollut hyvä.

Mutta kokonaisuutena kuitenkin, mistä olen maksanut kun kohtuullisia summia olen menopeleihin käyttänyt, on autokauppaa pidettävä kuluttajan kannalta ihan hyvänä. Olenhan päässyt nauttimaan monista kilometreistä eri maisemissa ja maissa.

Eihän se pelin arvo kasva kilometrien kertyessä, eihän se kasva arvo myöskään käytetyllä lenkkitossulla tai kodinkoneella, kun aika kuluu ja käyttö tuo kulutuksen merkit.

Niin ja autokauppa tekee kauppaa elääkseen, eikä se onnistu ilman myyntikatetta.

Autokaupan ala onkin niitä harvoja, missä en ole rahaa tehnyt, ainoastaan menettänyt :/
siispä kannaltani huonoa bisnestä vain taloudellisesti ajateltuna.

Kokemukseni onkin lähinnä rakennusalalta sekä urakoinnin puolelta, että alan kaupasta.
Siellä moni asiakas kuvittelee – erheellisesti, kuten minäkin olen kuvitellut – että asunnon arvo nousee kun se on niin hyvä?!  Eihän se elämä niin kulje. Miksi asuntoni arvo nousisi, kun kaikki sen sisältämän infran ikä nousee ja kuluneisuus näkyy. Vaikka tekisimme sisäremontin, niin perustukset, seinät ym. rakenteet ovat kuitenkin rakennusvuodelta peräisin.

No tuo poikkesi hieman autokauppauralta, mutta menköön sekin samaan syssyyn.

Olen siis omistanut 42 vuotta erikokoisia ja erihintaisia autoja – mutta en yhtään mopoa.
Nyt – 28.6.2018 olen myynyt viimeksi hallinnoimani kulkupelin tietämättä minkä ostaisin seuraavaksi.
Olen siis autoton, mutta pyörällinen.

Yritän pyöräillä tänä vuonna enemmän kuin vuosikymmeniin, saapa nähdä miltä tuntuu.
Tänä kesänä on tullut vasta vaivaiset noin  500 kilometriä köröteltyä kaupungissa, autolla vastaavasti n. 12 tuhatta kilometriä (marraskuusta 2017) – kaupunkiajoa, ihan hukkaa.

Tämän tekstin yritin kirjoittaa jo Faceen, mutta kun liitin vanhoista ajopeleistäni kuva, teksti hävisi, joten tässä tämä on ehkä hieman erilaisena autoiluajatuksena.

 

Published by adminTomppa